Jollekin laatua on hienot uudet puittet, toisille laadukas heinä ja isot tarhat, kolmas taas kokee laadun olevan osaavan henkilökunnan käsissä. Usein vähempään tyytyvät ne hevoselämän alkumetreillä olevat hevosenomistajat tai pienten ponityttöjen vanhemmat, jotka eivät vielä ymmärrä mitä kaikkea hevosen hyvinvointiin tarvitaan. Vaativia ovat sitten he, jotka tietävät liiankin hyvin mikä palapeli hevosen fyysinen ja psyykkinen hyvinvointi on.
Itse arvostan hyvää ja hevoslähtöistä hoitoa enemmän kuin uusia puitteita. Vanha talli kelpaa meille varsin hyvin, jos hevosen karsina on tarpeeksi suuri, tallissa on kohtuullinen sisäilma ja hevosen tavaroille löytyvät tarkoituksenmukaiset säilytystilat. Pesupaikka on myös sellainen jota tarvitsemme aika usein, joten sekin on mukava olla olemassa. Tarhan ei tarvitse olla suuri, mutta ei postimerkki. Hiekkatarhaa en halua, koska hevoseni ei sitä kestä. Laidunmahdollisuus olisi ihana, mutta sitä ei meidän tallillamme tällä hetkellä valitettavasti ole :/ - se on iso puute! Maneesia käytämme hyvin harvakseltaan, mutta arvostamme hyvää kenttää jota myös huolletaan. Maastossa kuljemme myös paljon, joten hyviä ja rauhallisia maastoreittejä arvostamme paljon. Kaikkein tärkeint minulle kuitenkin on, että hevoseni hyvinvoinnista huolehtii ihminen joka oikeasti pitää työstään ja hoitaa hevostani samalla lämmöllä kuin omaansa - mielestäni vanha hevoseni on sen ansainnut. Hän myös huolehtii että hevosellani on kaikki varmasti hyvin. Tähän en ole enää työntekijän vaihdon jälkeen kyennyt luottamaan, aikaisempi ihminen kun oli tuttu vuosien takaa ja aivan ihana ihminen!
Tallimme kulttuuri on myös muuttunut kuluneen vuoden aikana paljon. Vallalle on alkanut tulla kyräilyn ja juoruamisen kulttuuri, jota en voi sietää. Oman hevosen hyvinvoinnista tarkkaan huolehtivat ihmiset myös leimataan aika herkästi niuhoiksi, olipa kyse vaikka niinkin pienistä, kuin oman hevosen terveyteen vaikuttavien asioiden hoitamisesta. Yhteiskunnassa, jossa hevosten ja muidenkin eläinten huono kohtelu alkaa olla arkipäivää, ei minun mielestäni kukaan voi huolehtia omistamastaan eläimestä liian hyvin. Liian hyvään hoitoon kuolleet eläimet ovat varmasti häviävän pieni osa siitä joukosta, joka menehtyy ihmisen laiminlyöntien seurauksena.
Olen miettinyt että en jaksaisi enää puolustella omaa oikeuttani huolehtia hevosystävästäni parhaalla mahdollisella tavalla, varsinkaan sellaisten ihmisten silmien edessä joiden omat hevoset eivät aina voi hyvin. On ehkä tullut aika katsella paikkoja muilta talleilta ja miettiä jos vaihtaisi maisemaa, pieneen talliin siirtyminen on myös ollut haaveena pitkään, joten ehkä nyt on aika toteuttaa se haave.
Joskus ihmisen on seisottava omien periaatteidensa takana - yksin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti