Tiedättekö kun koira- ja hevosihmisiä pidetään hieman hömelönä, mutta karaistuneena ihmistyyppinä. Ulkoilmaelämä on osa arkeamme satoi tai paistoi, tai viimepäivien trendin mukaan - vaikka pakkanen paukkuisi lähempänä - 30 (hyytävää)astetta. Koiran kanssa on lähdettävä pissalenkille ja hevoset on hoidettava, vaikka taivaalta sataisi kirveitä. Kun keli kovenee kiskoo suomalainen leukaa enemmän rintaan ja etenee sisulla s.....a. Todellinen ratsastaja olet vasta silloin kun sormet, varpaat ja kankut on palellutettu sinisiksi ainakin kymmenkuntakertaa per talvi, eikä tyylikysymyksistä keskustella jos kyseessä on vähänkään paremmat kekkerit, eikä usein kotitreeneisäkään - tyyli ennen kaikkea, koska ratsastuksessa se luo koko lajin syvimmän olemuksen.
Tätinä on kummasti oppinut arvostamaan lämpimiä topparatsareita, superhyviä tallihanskoja ja erinäistä arsenaalia varpaidenlämmittimiä ( akuilla ja ilman.) On todella mukavaa puuhastella iltaisin tallilla kun on lämmin, eikä se nuoruusvuosien krooninen vilu ja nälkä. Tallissa on plusasteita, vesi tulee ja myös menee, mikään letku tai viemäri ei ole jäässä. Taukotilan lattialämmitys on niin lempeän lämmin, että tallikissakin levyttää laatoilla koko pituudeltaan. Hevonen on loimitettu tarhaan uudella toppiksella, jonka alta näkyy vain turpa ja neljä hoikkaa tikkujalkaa. Heppa myös tarhailee kovimmilla pakkasilla rajoitetusti ja saa sisälle tullessaan päälle lämpöisen sisäloimen.
Kuulostaako hieman elitistiseltä? Niin no, minua pidetään ystävä-ja työporukkani karaistuneena hevosihmisenä. Sellaisena josta suurin osa on muodostanut mielikuvansa kultaisella 80 luvulla, jolloin hevoset kasvattivat talveksi karvat ja ratsastajat ratsastivat kumisaappailla talvellakin.
Sitten siirryttiin hieman inhimillisemmälle 90 luvulle, jolloin verkkarit ja kumpparit korvattiin ratsasreilla ja nahkasaappailla - vaatteiden lämpimyydellä ei vielä tässä kohtaa ollut mitään merkiystä.
Nykyisin ihastelemme tallilla kanssahevostelevien uusimpia lämpimiä ratsastushousuja, tallikenkiä, ratsastushameita ja ylipäätään kaikkea lämmintä. Kesäksi ihastelu siirtyy hengittäviin ja ilmastoituihin asioihin.
On aika armollista että nykyään ei enää tarvitse paleltua, eikä tuhota terveyttään vain siksi että on valinnut suomen oloihin sopimattoman lajin. Tänne periferiaankin on alkanut rantautua uskomaton määrä talvielämää helpottavia asioita, osa myös sellaisia jotka oikeasti toimivat arjessa.
Vaikka mitä ilmeisimmin olen oman elämäni sankaritar ja elän hevoselämääni täysihoitotallilla asuvan hienostohevosen kanssa, niin arvostan kyllä teitä ihan oikeita tosielämän karaistuneita karpaaseja, kuten esimerkiksi ystävääni joka tänään tulipalopakkasessa rakenteli sairashakaa nuoristolaiselleen, jotta itsensä telonut kaviokas pääsisi ulkoilemaan edes osaksi päivää. Karaistuneen hevosnaisen kotona oli niin kylmä että kengittäjä oli kieltäytynyt saapumasta, ja silloin on kuulkaa jo todella kylmä!
Suomalainen hevosnainen on vaan eri nainen.
Mukavia pakkaspäiviä toivottelevat
T & P
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti